Kiinan ihmeitä

Kylläpäs aika onkin lentänyt Suomessa. Nyt on aika postata viimeiset jutut ainakin tältä erää blogiin. Baganista otin bussin alle Mandalayhin. Bussi oli tällä kertaa minibussi ja se oli taas tungettu liian täyteen... Matka itsessään oli joku 6 tuntia, mutta se meni ihan mukavasti jutustellessa kanssamatkaajien kanssa. Lounastauolla yksi tyyppi osti paistetun lepakon ja yritti tarjota sitä kaikille, mutta ketään ei kyllä innostanut maistaa sitä :D  Mandalayssa yövyin myös Ostello Bellossa. Mandalay on suurkaupunki kuten Yangonkin, mutta vaikutelma kaupungista oli jotenkin vähemmän hektinen ja kiireinen. Osallistuin hostellin muiden tyyppien kanssa retkelle, jossa vuokrattiin pakettiauto ja kuljettaja päiväksi ja hän vei meitä erilaisiin nähtävyyksiin ja paikkoihin. Retki kesti jonkun melkein 12 tuntia, mutta ehdimme kyllä näkemäänkin paljon.  Luostarin ruokajono. Siellä asusti yli 1000 munkkia! Miksi oi miksi Aasiassa myydään aina vain makeita poppareita.

Kuten viime postauksessa sanoin, aion nyt kertoa ehkä mun lemppari paikoista Myamarissa: Inle järvestä ja Baganista. Samalla ne ovat myös Myanmarin kuuluisimmat ja ehkä turisteimmat paikat, mutta koska nyt ei ole huippusesonki Myanmariin matkustamiselle, niin ei siellä kyllä turisteja mitenkään liikaa ollut.  Eli siis biitsillä oleilun jälkeen vietin yhden päivän vielä Yangonissa ja sen jälkeen hyppäsin Inle järvelle lähtevään yöbussiin. Välihuomautuksena sanon, että kolmen viikon Myanmarin reissun aikana tuli istuttua noin 40 tuntia bussissa. Bussi on oikeastaan ainoa järkevä tapa matkustaa maan sisällä, jos ei halua lentää, sillä junaraiteet ovat huonossa kunnossa ja matkanteko junalla on erittäin pomppivaa ja hidasta. Bussit sen sijaan ovat kyllä oikein mukavia, erityisesti jos ottaa VIP bussin. Itse nukun missä vaan ja milloin vaan, niin käytin ihan normihintaisia busseja. Ja busseissa ei edes haissut home toisin kuin niissä muutamassa bussissa joita käytin Vietnamissa. Ainoas