Mystinen Myanmar osa 2

Kuten viime postauksessa sanoin, aion nyt kertoa ehkä mun lemppari paikoista Myamarissa: Inle järvestä ja Baganista. Samalla ne ovat myös Myanmarin kuuluisimmat ja ehkä turisteimmat paikat, mutta koska nyt ei ole huippusesonki Myanmariin matkustamiselle, niin ei siellä kyllä turisteja mitenkään liikaa ollut. 

Eli siis biitsillä oleilun jälkeen vietin yhden päivän vielä Yangonissa ja sen jälkeen hyppäsin Inle järvelle lähtevään yöbussiin. Välihuomautuksena sanon, että kolmen viikon Myanmarin reissun aikana tuli istuttua noin 40 tuntia bussissa. Bussi on oikeastaan ainoa järkevä tapa matkustaa maan sisällä, jos ei halua lentää, sillä junaraiteet ovat huonossa kunnossa ja matkanteko junalla on erittäin pomppivaa ja hidasta. Bussit sen sijaan ovat kyllä oikein mukavia, erityisesti jos ottaa VIP bussin. Itse nukun missä vaan ja milloin vaan, niin käytin ihan normihintaisia busseja. Ja busseissa ei edes haissut home toisin kuin niissä muutamassa bussissa joita käytin Vietnamissa. Ainoastaan Baganista poistuttaessa bussimatka oli melkoisen kehno, sillä meitä oli liikaa bussissa ja olot oli aikas ahtaat ja ilmastointi ei toiminut kunnolla. Muuten olin busseista kyllä positiivisesti yllättynyt. 

Eli siis Yangonista Inle järvelle menevässä bussissa olin ainoa ei-paikallinen ja olin aika pihalla välillä kun kuljettaja puhui vain burmaa, mutta onneksi yksi paikallinen puhui hyvää englantia, joten hän selvensi minulle jos tuli jotain tärkeää infoa. Syötiin illallista yhdessä ravintolassa ja oli todella kiinnostavaa kuulla paikalliselta Myanmarin tilanteesta. 12 tunnin bussimatkan jälkeen saavuin siis Inle järvelle about kuuden aikaan aamulla ja otin tuktukin hostellilleni. Jos eksytte joskus Inle järvelle niin voin suositella Song of Travel hostellia! Siistit paikat, mukava henkilökunta ja hyvä aamupala. Lisäksi pyöriä saa käyttää ilmaiseksi ja pyörä todellakin tuli kovaan käyttöön! Kylää ympäri oli kiva pyöräillä ja pyöräilin myös järven ympäri, joka oli melkein 30 kilometriä yhteensä. Inle järvi on kuuluisa järven päälle rakennetuista kylistään, jotka olivat tosi vaikuttavia ja erilaisia kyliä kuin mitä olen aiemmin nähnyt.

Pyöräretkellä.

Järveä ei pääse kiertämään kokonaan ympäri vaan yhdessä kohtaa se täytyy ylittää
 veneellä. Niinpä minä ja pyöräni menimme veneeseen ja ylitimme järven. Sen
jälkeen pysähdyin syömään tässä sympaattisessa ravontolassa. Vähän kuumotti kun
tosiaan ravontola oli rakennettu vaan noiden bambuparrujen varaan.

Paras mangosmoothie Myanmarissa <3 Ja mun tulisen ruuan
kestokyky on kyllä lisääntynyt huimasti Aasiassa. Otin spicy
fried ricen ja ei todellakaan ollut edes liian tulista.

Mun oli tarkoitus osallistua hostellimme järjestämälle Inle järven kierrokselle, mutta siihen ei ilmoittautunut tarpeeksi porukkaa niin se peruttiin. Sitten tapasin yhden sveitsiläisen tytön, jonka kanssa päätettiin vuokrata vene ja kuljettaja kahdestaan. Hinta oli yhteensä 25 000 kyatia eli noin 16 euroa kahdelta. Hinta sisälsi tuktukin hostellilta veneelle ja kierros kesti noin 8 tuntia. Retket ovat täällä kyllä halpaa touhua. 

Siitä lähdettiin. Nämä perinteiset myanmarilaiset veneet olivat ainoan tyyppisiä
veneitä, joita järvellä näkyi.

Melko huteran näköinen silta...

Kelluvat puutarhat. Siellä kasvoi tomaatteja ainakin.

Vierailtiin paikallisella auringonvarjotehtaalla.

Laitettiin vene hetkeksi parkkiin ja mentiin käymään markkinoille.

Perinteinen soutamistyyli Inle järvellä. Eli he käyttävät jalkaa soutamiseen, eivät
käsiä. Aika hyvä tasapaino pitää olla.

Retki oli kyllä tosi kiva ja ehdottomasti huippuhetkiä Inle järvellä. Nähtiin kuvissa näkyvien asioiden lisäksi burmalaisia kissoja, pagodoja ja vesipuhveleita kylpemässä järvessä. Lisäksi kun oltiin palaamassa kylään missä asuttiin, nähtiin tyyppi, jonka veneen moottori oli mennyt rikki. Hinattiin se sitten siitä mukanamme kylään. Mentiin vielä illalla syömään nepalilaiseen ravintolaan. Ruoka oli kyllä ihan huippuhyvää. Meidän oli tarkoitus mennä katsomaan water puppet show'ta (vesinukketeatteri??), mutta se oli suljettu sinä päivänä. Tää sveitsiläinen tyttö oli kuulemma koittanut mennä kahdesti aiemminkin katsomaan sitä, mutta ei ollut auki. En sitten tiedä milloin se oikeasti on avoinna :D Mutta ei se niin justiinsa tunnu Myanmarissa olevan.

Inle järven jälkeen otin suunnaksi Baganin ja matka olikin aikamoista mutkatietä vuoristossa. Baganissa ilma oli todella erilainen kuin Inle järvellä. Mikä tarkoittaa että siellä oli tukahduttavan kuuma. Huhhuh. Noin 35-40 astetta päivisin. Majoituin Ostello Bellossa ja sitäkin voin suositella! Ekana yönä ilmastointi ei toiminut kunnolla huoneessa, mutta korjauksen jälkeen hostelli oli oikein hyvä. Erityisesti yksinmatkaajille tosi kiva hostelli, sillä se on todella suosittu ja aina löytyy joku, jota kysyä päivälliselle. Lisäksi hostelli järjestää tekemistä iltaisin, ja joka päivä on kolme ilmaista (!!!) retkeä. Tapasin ihan sairaan kivoja tyyppejä siellä ja meillä olikin oikein mukava porukka millä kierreltiin Bagania. Välimatkat oli semipitkiä ja kuumuuden takia ainoa järkevä tapa kiertelyyn oli ottaa e-biket alle ja painaa kaasu pohjaan. Kyseessä on siis skootterin näköinen vempain joka kulkee noin viittäkymppiä. Eka mua jännitti ihan sikana, kun tosiaan ei skoottereista tai mopoista mitään kokemusta, mutta se osoittautui helpoksi puuhaksi. Tietty hiekka- ja peltoteillä piti olla tarkkana, mutta itselläni ei ollut mitään ongelmia asian kanssa. Ja Bagan on kuitenkin sen verran pieni kylä, että liikennettäkään ei ollut liikaa. 

Osallistuttiin hostellin järkkäämälle ilmaiselle Baganin kierrokselle. E-biket piti vaan vuokrata, mutta se on 3 euroo per päivä, niin siihen ei kyllä budjetti kaadu. Oppaammekin oli tosi hyvä ja hauska ja puhui hyvää englantia. 

Oppaassa on kyllä puolensa, sillä oli tosi kiinnostavaa kuulla Baganin ja sen
rakennusten historiasta.

Vierailtiin myös kylässä, missä kyläläiset tekivät itse
huiveja ja tupakkaa.

Syötävää myynnissä. Maistoin noista yhtä, en tiedä mitä se
oli mutta ei ollut hyvää:D Jotain kuivattuu hedelmää ehkä.

Jostain syystä tää on yks mun lempparikuvista, mitä otin
Myanmarissa.

Myanmarilainen kirjoitus on tosi kaunista.

Vierailtiin myös orpokodissa. Tosi suloisia lapsia ja ne oli ihan innoissaan, kun
jotkut näytti niille kuvia puhelimestaan.

Retki oli todella kiva ja informatiivinen. Ja onneksi se alkoi seiskan aikaan aamulla, sillä kymmeneltä oli jo niin kuuma, että oltiin jo ihan valmiita palaamaan hostelille. Kierros kesti kuitenkin kahteen iltapäivällä, niin eikun lisää vettä ostamaan ja menoksi. Illalla menimme syömään kasvisruokaravintolaan ja ruoka oli ihan sairaan hyvää. Baganissa oli muuten paljon vegepaikkoja, munakoiso- ja kurpitsacurrysta tuli ihan mun lemppariruokia. 

Menimme myös parina aamuna katsomaan aurongonnousua temppelien katolta. Kiva vaan kun kengät pitää ottaa pois temppeliin mentäessä ja portaikot oli täynnä lepakonkakkaa sun muuta. Mutta auringonnousut olivat kyllä hienoja <3 

Happy me.

Tää paikka oli ehkä paras katsoa auringonnousua, sillä siellä ei ollut ketään muita
kuin me. Tänne vaan ei ollut portaita koko matkaksi niin piti harrastaa vähän kiipeilyä.
Vitsit säikähdettiin kun oltiin menossa alas, niin yks irlantilainen tyttö melkein tippui
katolta. Onneksi selvittiin kuitenkin säikähdyksellä tällä kertaa.

Baganissa oli todella kuivaa ja kävi sääliksi paikallisia lehmiä, sillä ne olivat todella laihoja. Normaalisti Myanmarissa on sadekausi kesäkuusta syyskuuhun, mutta Baganissa ei ilmeisesti sada yhtä paljoa kuin muussa maassa.

Menimme myös veneretkelle katsomaan auringonlaskua, mutta oli aika pilvistä ja juttelin niin innoissani kahden hongkongilaisen tytön kanssa niin kuvasaldona ovat vain nämä kaksi kuvaa.

Kaiken kaikkiaan todella mahtava reissu Inle järvellä ja Baganilla ja alan oikeasti tajuamaan miksi ihmiset hehkuttavat yksinmatkailua. Kummassakin on tietysti puolensa, sekä ystävien tai perheen kanssa matkustaessa että yksinmatkustaessa. On vaan niin siistiä huomata yksin reissatessaan, että pärjää oikeasti omillaan eikä sinänsä tarvi stressata mistään. Kyllä ne asiat aina jotenkin lutviutuu. Ja ehkä johtuu siitä, että Myanmarissa ei ole niin paljon turisteja, mutta muut matkailijat olivat todella kivoja ja reissaajien kesken tuntui olevan erityisen hyvä yhteishenki. Oli myös hauskaa kun tyyliin kaikki oli sillein, et aijaa oot eka suomalainen kenet oon tavannut. Et ehkä suomalaiset menee enemmän thaikuihin ja vietnamiin kun Myanmariin, mutta jos haluaa vierailla kiinnostavassa ja erilaisessa paikassa, niin Myanmar on todellakin place to be. Ja siis paikalliset ihmiset Myanmarissa, pakko vielä hehkuttaa heitä. Siis ikinä en ole tavannut niin aidon ystävällisiä ihmisiä kuin myanmarilaiset. Ihan sama minne meni niin paikalliset aina huuteli hello tai mingalapar ja heilutti ison hymyn kera. Myanmar tuntui myös todella turvalliselta yksin reissaamiseen. Ainakaan itsellä ei ollut mitään ongelmia missään kohtaa. Summa summarum, kannattaa vierailla Myanmarissa. Mulla olisi vielä Mandalaysta juttua kerrottavana, mutta nyt tuli jo niin pitkä teksti, että taidan jättää sen seuraavaan kertaan.