Kiinalaisen uuden vuoden juhlintaa

Hyvää kukon vuotta kaikille! Täällä Hongkongissa juhlittiin kiinalaista uutta vuotta melkoisen näyttävästi ja sen kokeminen oli oikein kiva kokemus tällaiselle länkkärille, joka ei ennen tuloa Hongkongiin oikeastaan edes tiennyt, mistä kaikesta siinä onkaan kysymys. Eli siis lyhyesti  jotakin tästä tapahtumasta: Kiinalainen uusivuosi on kiinalaisille selkeästi vuoden tärkein juhla. Silloin yleensä kokoonnutaan perheen kanssa tai Kiinan maaseuduilla jopa koko kylän kanssa yhteen ja vietetään laatuaikaa läheisten kanssa. Kämppikseni näytti minulle hienon kuvan hänen kaverinsa kotikylästä, jossa juhlaa oltiin valmistelemassa koko kylän voimin jo pari päivää ennen h-hetkeä. Lukemattomia pöytiä oltiin kannettu kylän keskusaukiolle ja porsaat olivat vartaissa paistumassa. Ilmeisesti kylän rikkaimmat henkilöt yleensä kustantavat nämä juhlat tai ainakin suurimmat kulut. Uuden vuoden juhlinta kestää yleensä useita päiviä ja minullekin tuli mukavasti yli viikon mittainen breikki luennoista. Uutena vuotena sukulaisten on tapana jakaa noin sanottuja punaisia kirjekuoria lapsille ja naimattomille aikuisille, jotka sisältävät jonkin verran rahaa. Myös ilotulitukset ja lohikäärmetanssit kuuluvat olennaisena osana uudenvuodenjuhlintaan. 

Kukon vuosi.

Kultainen ja punainen ovat uuden vuoden värit.

Noin viikko ennen varsinaista kiinalaista uutta vuotta Hongkongin puistoissa ja aukioilla järjestetään Flower Marketteja. Niissä myydään nimensä mukaisesti kukkia, mutta myös kaikkea muuta uusivuosi sälää. Kävimme kämppikseni kanssa pyörähtämässä isoimmassa Flower Marketissa Victoria Parkissa ja kyllähän siellä sitä porukkaa tietysti riitti. 

Kukkopehmoleluja oli kyllä joka lähtöön.

Eipä siellä ihan kovin paljon kovempaa
olisikaan päässyt kulkemaan.

Ihana kämppis Caro<3 En tiiä vieläkään, miten
hänen kiinalainen nimensä tavutetaan niin ihan
Caro vaan sitten :D

Minä ja pari kaveriamme olimme onnekkaita, sillä saimme kokea, miten paikalliset viettävät uutta vuotta täällä. Kaverimme Magie kutsui meidät ensimmäiseksi uuden vuoden päiväksi luokseen kylään. Ja huomasimme kyllä nopeasti, että ne kaikki puheet Hongkongin asuntojen pienuudesta olivat kyllä aivan tosia. Heillä oli jännä asumissysteemi, sillä Maggie asui asunnossa isoisänsä ja taloudenhoitajan kanssa kun taas hänen vanhempansa ja isoveljensä asuivat vähän matkan päässä toisessa asunnossa. Ja muutenkin Hongkongilaisten asumissysteemit ovat aika erilaisia verrattuna vaikka Suomeen, sillä usein lapset muuttavat takaisin kotiin yliopiston jälkeen tai parin asuntolassa vietetyn vuoden jälkeen. Harvat oikeasti asuvat vaikka yksin tai poikaystäviensä kanssa, sillä asunnot ovat niin kalliita ja niiden saatavuus on huono. Useilla perheillä on myös taloudenhoitaja, kuten Maggienkin perheellä on. Taloudenhoitajat (domestic workers, mikä tää on suomeks) tulevat yleensä joko Filippiineiltä tai Indonesiasta ja pieni osa Thaimaasta. Sunnuntaisin heillä on aina vapaapäivä, joten jos kävelet Hongkongissa Centralissa, Tsim Sha Tsuissa tai missä tahansa aukioilla, näet luultavasti valtavasti näitä taloudenhoitajia, jotka ovat kokoontuneet yhteen pahvialustojensa päälle syömään ja viettämään vapaapäivää. 

Mutta siis palatakseni varsinaiseen asiaan eli kiinalaiseen uuteen vuoteen: Kiinalaisen uuden vuoden aikaan Hongkongissa on aina Well Wishing Festival, jossa yleensä jokainen hongkongilainen käy kertaalleen heittämässä toiveensa toivomuspuuhun. Mekin käytiin katsastamassa tämä paikka ja markkinat, jotka olivat siinä samalla alueella. Maggien isoveli oli ratin takana, oli muuten ensimmäinen kerta Hongkongissa yksityisauton kyydissä! Siellä saatiin kyllä istuakin hetken aikaa, sillä autojonot paikalle olivat melkoiset. 

Tämä puu on kuulemma puu, jota käytettiin
aiemmin toivomuspuuna, mutta se romahti
muutamia vuosia sitten melko pahasti, joten
nyt toivomuspuu on muovipuu.

Romahduksen aiheutti aidot mandariinit, joita
käytettiin toivomuslappujen yhteydessä, joten
nykyään käytetään muovisia mandariineja,
koska ne eivät ole yhtä painavia.

Minä, Ann, Mami ja Maggie sekä hänen veljensä, äitinsä ja isoisänsä. Maggien
perhe oli supermukava! He antoivat jopa meillekin punaiset kirjekuoret.

Pieniä mandariinipuita näkyy uutena vuotena
joka paikassa, koska kiinaksi mandariinisanan
ääntämys on lähellä sanan onni ääntämystä.

Maggien perheen labbis. Se oli vanha, mutta
ihan seköpää :D

Oli ihan tosi hyvää ruokaa! Erityisesti sashimi, en ollut ennen syönyt mutta vitsit
et oli hyvää<3 Kaikista ruuista ei ollut hajuakaan että mitä ne oli. Mut ehkä ihan
hyvä, sillä kuulin jälkikäteen että söin muunmuassa lehmän kieltä, olis saattanut
jäädä syömättä, jos olisin tiennyt mitä se on :D

Tämä oli kanssa joku perinne, että sekoitettiin sashimi

ja sen mausteet yhdessä puikoilla. Maggien äiti oli ihan

liekeissä :D

Seuraavana päivänä menimme Annin, Mamin ja Saton kanssa katsomaan ilotulituksia Tsim Sha Tsuihin. Olimme omasta mielestämme hyvissä ajoin liikkeellä ja päätimme mennä hakemaan mäkkäristä take await ja mennä varaamaan paikat Victoria Harbourin edustalta. Noh, mäkkäri oli aivan tupaten täynnä ja jonotimme varmaan puoli tuntia tai 40 minuuttia ruokiamme. Kaiken kukkuraksi sieltä oli mennyt monitorit rikki, joissa yleensä näytetään varausnumerot, jotka voivat hakea ruokansa niin siinä sitten yritimme olla korvat tarkkana, koska työntekijät huutavat kantoniksi meidän varausnumerojamme. Itsehän en todellakaan tiennyt kantoniksi numeroita, mutta onneksi taiwanilainen Ann osaa hieman kantonia vaikka hänen äidinkielensä onkin putonghua. Kun vihdosta viimein saimme ruokamme ja suuntasimme ulos, työntekijät joutuivat laittamaan lapun luukulle ja käännyttämään asiakkaista ulos, sillä kaikki oli loppuunmyyty. Miettikää, kello oli aikalailla tasan 18.00 ja kyseessä oli MÄKKÄRI. Siitä voi saada vähän osviittaa ihmismäärästä :D Itse ilotulitukset olivat oikein kivat ja kestivät yli 20 minuuttia. Tapahtuma oli hauskasti järjestetty, sillä he soittivat samalla musiikkia, jonka tahtiin ilotulitteet päästettiin taivaalle. 

Tsim Sha Tsuin kellotorni.

Tän parempaan ilotulituskuvaan mun kännykän kamera ei pystynyt.

Pari ihmistä.

Aukiolle pääseminen oli huomattavasti helpompaa kuin sieltä pois pääseminen.
Puhumattakaan metroasemalle pääsemisestä.

Sato suostui uhrautuvaisesti ottamaan meistä kuvia, ettei
hänen vaan tarvinnut tulla kuvaan. Victoria Harbour oli
normaaliakin sumuisempi ilotulituksen jäljiltä.

Muuten loppuloma kului aika normaaleissa merkeissä, vietin paljon aikaa Mamin ja Annin kanssa, sillä kaikki muut olivat jossain matkustelemassa. Kampus oli oikeasti ihan autio, mun kerroksessa tais olla vaan yksi tyyppi mun lisäksi. Normaalisti täällä on ehkä about 30 tyyppiä. Meidän piti oikein täyttää hakemus, jos halusimme jäädä kampukselle loman ajaksi. Oli vähän outoo aluksi ilman kämppistä, sillä tämä tais olla ensimmäinen kerta kun mä olen täällä ja hän ei. Mutta huomenna Caro palaa Shanghaista niin sitten asiat taas normalisoituu. Mulle kävi vähän huonosti, sillä ainoa kamera, mikä mulla täällä on, sattuu olemaan puhelimen kamera, joka meni rikki tuntemattomasta syystä... Huomenna menen etsimään korjaajaa, niin laittakaa peukut pystyyn, että löydän sellaisen! Muuten saatte tyytyä vanhoihin kuviin loppuvaihdon ajaksi :D