6+1 elämää hankaloittavaa asiaa Hongkongissa

Kevät on tulossa vihdoin Hongkongiin! Tässä välikokeisiin opiskelemisen sijaan ajattelin kirjoittaa tällaisen käytännönläheisen postauksen siitä, mitä vaikeuksia ja kummallisuuksia olen kohdannut ulkomaille muuton suhteen. Tietysti oon ollut ihan äärettömän tyytyväinen juuri Hongkongiin, mutta välillä sitä miettii, että helpommalla pääsisi Suomessa :D Mutta onneksi helpoin tie ei ole aina se paras, eikö vaan.

1. Kenkien osto

Tää on oikeesti totisinta totta. Kun oma koipi on kokoa 41 niin on ollut melkoisen hankala löytää uusia kenkiä mistään kunnon kaupoista. Mong Kokin kaduilta löytyisi feikkejä kenkiä, mutta en sitten tiedä kauanko ne kestää... Kunnon kenkäkaupoissa koot tuppaa loppumaan juuri siihen kokoon 40... Nyt kun molemmat kenkäparit on hajoamispisteessä niin pitää varmaan siirtyä nettikaupan ihmeelliseen maailmaan seuraavaksi.

Tää ei liity kenkiin, mutta tämä on siis valtavan
kokoinen soittorasia, joka on tyypillinen lahja
tai tuliainen. Mietin vaan et mihin paikalliset
laittavat tän pienissä kodeissaan...?

2. Lämmityksen puuttuminen

Niin ei toi Hongkongin talvi mitenkään kovin lämmin ollut. Erityisesti kun ikkunat vuotaa kuin seula, joten sisällä on kylmempi kuin ulkona. Myös ilmankosteusprosentti on melkoinen, joten vaikka mittari näytti yli +13 melkein aina, niin kyllä se kylmyys vaan meni luihin ja ytimiin. Suomessa on kuitenkin tottunut suht' kuiviin talviin ja sisälämmitykseen, joten ero oli melkoinen.

Mutta nyt kevätaurinko lämmittää jo ihanasti päivisin <3

3. Kalliit hinnat ruokakaupassa

Vaikka ulkona syöminen on halpaa niin asioiminen ruokakaupassa ei sitä ole. Hedelmät ja vihannekset on ehkä suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta maitotuotteet sitten on reippaasti kalliimpia. Pieni jugurttipurkki maksaa about 2,5 euroa ja sulatejuustopaketti missä on muutama siivu, maksaa reilut 3,5 euroa. Ja en edes aloita erikoisjuustoista puhumista... Kun tuun takas Suomeen menen kyllä ensimmäisenä ostamaan paketillisen sinihomejuustoa <3 Tietysti jos syö kuten paikalliset ja ostaa nuudeleita tai riisiä minkä kanssa keittää kasviksia, niin halvaksihan se tulee. Ja pussillinen pakastedumplingsseja maksaa about euron. Mutta niitä en kyllä osta enää, kun meidän keittiön pakastin ei ollut tarpeeksi kylmä, niin kaikki oli sulanut ja jouduin heittään ne roskiin... Mutta you know, välillä olis kiva syödä aamupalaks vaikka jugurttia myslillä tai hedelmillä.

Tyypillinen aasialainen bun, jossa tällä kertaa
täytteenä kanaa ja sieniä.

Kävin ekaa kertaa hongkongilaisessa Elephant
Grounds kahvilassa. 6/5 tarokaakao ja keksi-
jätski.

4. Karakterit

Muuten täällä on kyllä hyvin kaikki englanniksi, mutta annas jos meet paikalliseen ravintolaan tai katukeittiöön syömään, niin kaikki menut on kiinaksi. Katukeittiöissä on tosin se hyvä puoli, että usein voit nähdä annokset ja valkata ulkonäön perusteella, mutta paikallisessa ravintolassa on todella vaikea asioida ilman paikallista kaveria tai kiinan kielen taitoista henkilöä. Onneksi itse yleensä menen tällaisiin paikkoihin paikallisen kaverin tai japanilaisen tai taiwanilaisen kaverin kanssa, jotka voivat päätellä karaktereista, mitä tämä ruoka ehkä mahdollisesti pitää sisällään. Tietysti jos oikein seikkailunhaluiseksi heittäytyy, niin aina voi valita arvalla jonkun annoksen. En ehkä suosittele nirsoille, jos sieltä sitten tuleekin kananjalkoja tai muuta vastaavaa. Asiaan kuulumaton sivuhuomautus: tilasin muuten siipiä yks päivä ja ne oli oikeesti siipien muotoisia!! Suomessa jos menee wingseille niin ei ne oikeesti ole siipien muotoisia.

5. Postikorttien ostaminen

Tämä on oikeasti yllättävän vaikeata. Jos ei haluaisi ostaa perusturistikortteja tai glitterikawaiihahmokortteja, mitkä hyppii ja soi ja ties mitä, niin voi olla melko hankalaa. Pitkällisen googlettelun tuloksena onnistuin löytämään Wan Chain alueelta kivan Post Collection nimisen kahvilan, josta sai ostettua myös kivoja postikortteja. Vähän epäilytti kyllä se eka, kun sisäänkäynti oli jollain hämärällä sivukujalla, mutta oli kyllä tosi symppis paikka. Ja sain vihdoin ostettua kivoja postikorttejakin, mitkä oli kaiken lisäksi tosi halpoja verrattuna aiemmin löytämiini hahmokortteihin, jotka maksoi melkein 5 euroa!!!!

Tämä on kyllä kunnon krääsäkauppa. Mutta kallis sellainen.

Post Collection -kahvila.

6. Puhelinliittymäasiat ja puhelimenkorjaus

Puheinliittymät on täällä superkalliita eikä niissä saa edes käyttöön rajatonta mobiilidataa... Mikä ei sinänsä haittaisi, koska kampuksella on wifi, mutta on melko ärsyttävää vahtia mobiilidatan kulutusta koko ajan kaupungilla, jos haluaisi tarkistaa vaikka google mapsista oikean suunnan. Ja puhelinkorjauspaikan löytäminenkin oli työn ja tuskan takana. Näytönkorjauspaikkoja oli pilvin pimein, mutta jos tarvii jotain vähän enemmän, niin sitten saa jo ryhtyä salapoliisiksi. Erityisesti, jos puhelin sattuu olemaan jokin muu kuin iPhone.

Applen kaupassa riittää aina asiakkaita ja vähintään yhtä paljon myyjiä.

+1 Ihan vaan kulttuurierot yleisesti opiskelussa ja elämässä

Yliopistokulttuuri on täällä todella erilainen kun Suomessa ja hongkongilainen collegejärjestelmä on ottanut vahvoja vaikutteita jenkeistä. Muunmuassa vapaaehtoistoimintaa ja aktiivisuutta yliopiston järjestöissä tai klubeissa arvostetaan kovasti. Täällä yliopistoon mennään heti lukion jälkeen arvosanojen perusteella. Ei ole toista mahdollisuutta enää myöhemmin, joten nuoret stressaavat näistä kokeista ihan älyttömän paljon. Kun olin käymässä Maggien luona, niin kysyin häneltä, että oliko hän päiväkodissa tuossa naapurissaan, niin hän naurahti ja sanoi, että ei ollut. Jos hän olisi ollut tässä päiväkodissa, niin hän ei olisi ikinä päässyt opiskelemaan yliopistoon. Itsestä tuntuu ihan käsittämättömältä, että tulevaisuus voisi olla niinkin pienestä asiasta kiinni, kuin oikeaan päiväkotiin pääsemisestä. Täällä lapset ovat koulussa jo pienestä pitäen noin kahdeksan tuntia päivässä plus myöhemmin yläasteella ja lukiossa lauantain tutoriaaleissa käyminen. Lapset kasvatetaan jo pienestä pitäen hyvin kilpailuhenkisiksi. Juuri luin uutisen siitä, että nuorten itsemurhat ovat kasvussa Hongkongissa ja pahoinvointi lisääntyy. En kyllä sinänsä ihmettele. Lapsia myös rankataan koulussa arvosanojen ja menestyksen perusteella järjestykseen. Eikä tilanne siitä parane, sillä työelämään siirryttäessä yli 12 tuntiset työpäivät ovat ihan normaaleja ja monet paikalliset yliopsto-opiskelijat sanovatkin, että heidän taloudenhoitajansa on kasvattanut heidät. Kilpailu yliopistojen välillä on myös kovaa ja paikalliset pitävät erittäin tärkeänä sitä, että pääsee opiskelemaan juuri oikeaan yliopistoon, jotta tulevaisuudessa on paremmat työllistymismahdollisuudet. Vaikka Suomenkin koulujärjestelmässä on omat puutteensa, niin täytyy kyllä myöntää, että täältä käsin sitä on kyllä ruvennut katselemaan ihan uudella tavalla ruusunpunaisten silmälasien läpi.