Kiinan ihmeitä

Panjin (盘锦) on kaupunki Liaoningin provinssissa (辽宁). Panjin on Kiinan mittapuulla pieni kaupunki, asukkaita on vajaa 1,5 miljoonaa. Lähdin eräänä perjantaina töistä hieman aiemmin, jotta ehdin viiden jälkeen lähtevään junaan. Onnekseni juna Panjiniin lähti Beijing Railway Stationilta eikä esimerkiksi Beijing South Railway Stationilta, sillä muuten töistä olisi kestänyt mennä asemalle about tunti nykyisen vartin sijasta. Pekingin rautatieasemalla oikein hämmensi, että siellä oli yksi tiski, jossa virkailija puhui jopa englantia! Olin jo ostanut lipun valmiiksi, joten agendanani oli vain noutaa lippu tiskiltä. Lippua noutaessa ei kyllä tarvitse hirveän montaa sanaa vaihtaa, näyttää vain varausnumeroa ja ojentaa passi. Menin kuitenkin englanninkielisen palvelun jonoon, sillä ensin olin toisessa jonossa, ja virkailija alkoi viittoa raivokkaasti minua siirtymään toiseen jonoon. Ei siinä muu auttanut kuin tehdä kuten käskettiin. Beijing Railway Station. Myös pari muuta menossa Pan

Pekingissä arki on alkanut rullaamaan melko mukavasti. Muistaakseni kirjoittelin aikoinaan Hongkongissa ollessani arjesta siellä. Nykyään Pekingissä arkipäiväni näyttävät aika erilaisilta kuin  2,5 vuotta sitten vaihto-opiskelijana ollessani, joten nyt on mielestäni hyvä hetki avata, millaiseksi arki on alkanut täällä muotoutumaan. Itse asiassa maanantaina 30.9.2019 olen ollut tasan kuukauden Pekingissä! Aika kuluu kyllä hurjaa vauhtia, onneksi työharjoitteluni kestää kuusi kuukautta yleisemmän kolmen kuukauden sijasta.  6.47 Herään hieman ennen herätyskellon soittoa, niinkuin yleensäkin, jos tiedän joutuvani heräämään aamulla vähän tavallista aikaisemmin. Avaan verhot ja kurkistan ulos. Ulkona näyttää olevan taas mukavan aurinkoinen päivä, vaikkakin ilmansaasteista johtuen vähän samea. Ihmekö tuo, kun saastemittari näyttää 174. Asteikolla arvot 150-200 luokitellaan epäterveelliseksi. Meikkaan pikaista vauhtia, ja otan jugurtin mukaan, jotta voin juoda sen hississä. Asun 27. ker