Panjin (盘锦) on kaupunki Liaoningin provinssissa (辽宁). Panjin on Kiinan mittapuulla pieni kaupunki, asukkaita on vajaa 1,5 miljoonaa. Lähdin eräänä perjantaina töistä hieman aiemmin, jotta ehdin viiden jälkeen lähtevään junaan. Onnekseni juna Panjiniin lähti Beijing Railway Stationilta eikä esimerkiksi Beijing South Railway Stationilta, sillä muuten töistä olisi kestänyt mennä asemalle about tunti nykyisen vartin sijasta. Pekingin rautatieasemalla oikein hämmensi, että siellä oli yksi tiski, jossa virkailija puhui jopa englantia! Olin jo ostanut lipun valmiiksi, joten agendanani oli vain noutaa lippu tiskiltä. Lippua noutaessa ei kyllä tarvitse hirveän montaa sanaa vaihtaa, näyttää vain varausnumeroa ja ojentaa passi. Menin kuitenkin englanninkielisen palvelun jonoon, sillä ensin olin toisessa jonossa, ja virkailija alkoi viittoa raivokkaasti minua siirtymään toiseen jonoon. Ei siinä muu auttanut kuin tehdä kuten käskettiin.
 |
| Beijing Railway Station. |
 |
Myös pari muuta menossa Panjiniin tai päätepysäkille
Shenyangiin. |
Matka Panjiniin kesti vajaa viisi tuntia, joten perillä olin hieman ennen kymmentä. Sitten purjehdin sujuvasti kaiken maailman taksin tarjoajien ohi ja menin hieman sivummalle odottamaan tilaamaani didiä. Didillä pääsin kätevästi hotellille, eikä hintaakaan tullut 7 kilometrin matkalle kun 1,5e. Yövyin Hanxin International Hotellissa, mutta ei se nimestään huolimatta kovin kansainvälinen ollut. Hotelliin sisään kirjautuminen hoitui taas ihan hyvin kääntäjäsovelluksen avulla. Huone oli kyllä todella kiva! Aamupala vähän turhan kiinalaistyylinen. Siinäkään ei olisi ollut mitään vikaa, jos ruoka olisi ollut lämmintä, mutta molempina aamuina about ysin aikaan saapuessani ruoka oli jo aivan kylmää. Miksi niissä ruoka-astioissa on kupu pitämään lämpö, jos sitä kupua ei kuitenkaan laiteta kiinni...
 |
| Hotelli. |
 |
Panjinissa oli paljon isoja rakennuksia, jotka näyttivät vähän
ränsistyneiltä ja hylätyiltä. |
Lauantaina lähdin suunnistamaan bussia kohti, jotta pääsisin punaiseksi rannaksi kutsutulle nähtävyydelle. Tiesin, että bussin pitäisi lähteä noin kello yhdeltätoista ja summittaisen paikan, mistä sen pitäisi lähteä. Onneksi lähdin kuitenkin ajoissa etsimään paikkaa. Aikani harhailtuani, kysyin muutamalta kiinalaiselta tytöltä bussin sisältä, että meneekö tämä bussi punaiselle rannalle. Ja sehän meni! Panjin ei kyllä ollut kovin helppo paikka länsimaiselle turistille, sillä netissä oli vain vähän tietoa englanniksi ja sekin vähäinen tieto oli suunnilleen neljä vuotta vanhaa. Matkaan päästiin kuitenkin. Nämä tytöt olivat myös turisteja läheisestä isommasta kaupungista Shenyangista ja he olivat myös menossa punaiselle rannalle. Kun bussi jätti meidät keskellä-ei-mitään-olevalle huoltoasemalle, tilasimme siitä vielä didin jotta pääsimme punaiselle rannalle. Liput punaiselle rannalle maksoivat vajaa 20e sisältäen kuljetuksen eri nähtävyyksien välillä.
 |
| Liput nähtävyyksiin ovat Kiinassa usein aika hienoja. |
 |
Punainen ranta oli kyllä kiva. Wikipedian mukaan punaisuus tulee suaeda nimisestä
kasvustosta (suomeksi ilmeisesti kilokki, kuulostaapa tyhmältä). Punainen väri on
voimakkaimmillaan syys-lokakuussa. |
Red Beach National Scenic Corridor - alue oli paikka paikoin todella kiva ja hieno, mutta jotkut osiot skipattiin huoletta, koska ne oli rakennettu ajatellen kiinalaisturisteja, jotka pitävät muovisista ja teennäisistä teemapuistoista. Eli paikka oli paikoin aika korni, mutta siellä oli myös todella kauniita ja kivoja alueita. Tytöt olivat myös todella mukavia ja paikassa oli mukava kierrellä yhdessä. Myöhästyimme viimeisestä mahdollisesta bussista takaisin Panjinin kaupunkiin, joten otimme yhdessä taksin. Matka maksoi kuitenkin vain noin 4 euroa per henkilö, kun taas bussilippu olisi maksanut 3 euroa, eli ei siinä kuitenkaan paljoa hävitty.
 |
Illalla kävin vielä syömässä wonton nuudelikeiton. Tässä olikin
sichuaninpippuria taas sitten sen verran, että en tuntenut enää
suutani enää ollenkaan koko loppuiltana. Sichuaninpippurit siis
puuduttavat suun tunnottomaksi. |
Seuraavana päivänä kirjauduin aamupalan jälkeen ulos hotellista ja lähdin kiertelemään kaupungille. Junani lähti vasta kuuden jälkeen takaisin Pekingiin, joten siinä oli hyvin aikaa vielä pyöriä. Kävelin vain ympäriinsä ja haistelin kaupungin tunnelmaa. En ottanut agendakseni enää vierailla missään isommassa nähtävyydessa, koska ne olisivat olleet taas jonkin verran kaupungin ulkopuolella. En jaksanut enää alkaa selvittää niihin pääsyä.
 |
| Maanalainen kauppakeskus. |
 |
"Hundreds of Orchards Dried Fruits Fruits and Vegetables River Crab Place".
Tää putiikki näytti kyllä siltä, että tuskinpa lunastaa kyltissä mainostettua. |
 |
| Urheilupuisto. |
 |
Dumplingseja ja kylmää kurkkusalaattia pähkinäkastikkeella, nam! Tämä oli
onneksi ketjuravintola, olen muutaman kerran jo vieraillut Pekingissäkin kyseisessä
ravintolassa. |
 |
| Kauppakeskuksessa oli lasten miekkailukilpailut meneillään. |
Käveltyäni suunnilleen 15 kilometriä kaupungilla ympäriinsä, otin didin juna-asemalle. Panjinin juna-asema oli ihanan väljä verrattuna perjantaiseen Pekingin juna-asemaan, siellä mahtui jopa penkille istumaan! Luksusta. Kiinassa on kaikkialla aina melkoiset turvatarkastukset. Siltikin vähän ihmettelin, kun vaikka tavarat läpivalaistiin jo rakennukseen sisään astuessa, ne pengottiin vielä uudestaan läpi käsin ennen laiturille pääsyä! Meinasivat ottaa pois juomapullon ja hajuveden, mutta onneksi lepsumpi virkailija antoi ne minulle takaisin kun tiukemman silmä vältti. Näytin varmaan niin surkealta ja hämmentyneeltä, että hän alkoi säälimään minua. Kuitenkin reppuni on aina mennyt läpivalaisuista läpi, niin en ymmärrä miksi he tuossa kohtaa meinasivat ottaa ne pois. Ehkä tähän kohtaa voisi vain sanoa: Kiina. Kiinassa ei kyllä kannata yllättyä mistään, kaikki on mahdollista. Junamatka takaisin Pekingiin sujui hyvin, paitsi että olin jo kokonaan unohtanut, että varasin seisomapaikan, koska kaikki istumapaikat olivat jo menneet ostaessani lippua. No, siinäpä sitten seisoin koko reilun neljän tunnin ajan. Onneksi junamatka Pekingiin oli hieman lyhyempi kuin matka Pekingistä Panjiniin, sillä takaisin mennessä juna pysähteli vähemmän.
 |
| Vessassa ei saanut paperia ilman QR-koodin skannausta. |
 |
| Panjinin juna-asemalla. |
Päästessäni takaisin Pekingiin kello oli jo 11 illalla, joten metrot olivat juuri lakanneet kulkemasta. Koitin tilata didiä, mutta sattuneesta syystä eli Kiinan 70-vuotisjuhlapäivän harjoitusten takia niitä ei ollut lainkaan saatavilla. Eipä siinä muu auttanut, kun ottaa pyörä alle ja suunnata kotia kohti. Onneksi matkaa ei ollut kuin reilut kuusi kilometriä ja reppu ei painanut liikaa, joten itseasiassa illalla oli ihan mukava pyöräillä, koska kerrankin liikennettä ei ollut juuri lainkaan.
 |
| Takaisin Pekingissä. |
Sellainen oli retkeni Panjiniin. Mielestäni Panjin oli ihan näkemisen arvoinen ja sopivan kokoinen paikka muutamalle päivälle. Ei jäänyt olo, että jotain olennaista olisi jäänyt näkemättä, mutta viihdyin kyllä oikein hyvin tuon muutaman päivän ajan siellä. Lisäksi Panjin oli mukavan kohtuullisen matkan päässä Pekingistä.
Kommentit
Lähetä kommentti