Mystinen Myanmar osa 1

En oikeastaan tiennyt Myanmarista juurikaan mitään ennen Hongkongiin lähtöäni eikä se todellakaan kuulunut ykkösvierailukohteisiin. Jotenkin vaivihkaa se kuitenkin kapusi ehdottomasti vierailtavien kohteiden listalle, sillä kuulin maasta todella hienoja asioita ja luettuani muutamia blogeja vakuutuin siitä, että Myanmariin on pakko päästä. 

Aiemmin Myanmar tunnettiin nimellä Burma, kunnes vallassa oleva sotilasjohtaja vaihtoi nimen Myanmariksi. USA ja UK eivät tunnistaneet tätä sotilashallintoa, joten he kutsuvat maata vieläkin nimellä Burma. Sinänsä jännä omasta mielestäni, sillä maata kutsuttiin virallisesti Burmaksi sen itsenäistymisestä brittien vallan alta aina sotilasjohdon määräämään nimenvaihtoon asti, eli vuosina 1948-1989, mutta paikalliset ovat kutsuneet maata Myanmariksi jo satoja vuosia. Myanmarissa on tapahtunut monia uudistuksia, kuten sotilasdiktatuurin vallan päättyminen ja maan avautuminen matkailulle. Vielä 20 vuotta sitten maahan oli mahdollista saada vain seitsemän päivän viisumi ja vierailijat voivat yöpyä vain tietyissä valtion omistamissa paikoissa. Nykyään viisumi on jopa mahdollista anoa verkossa 28 päiväksi ja saada leima passiin saapuessa, joka oli erittäin mukavan helppoa verrattuna vaikkapa esimerkiksi Kiinan byrokratiaan. Myanmar on Kaakkois-Aasian suurin maa pinta-alaltaan ja yhä on kuitenkin alueita, jotka ovat turisteilta suljettuja tai joihin mennäkseen tarvitsee erityisluvan.

Pienen faktapläjäyksen jälkeen palataanpa omaan reissuuni, joka alkoi maan suurimmasta kaupungista Yangonista, joka on myös maan entinen pääkaupunki kunnes pääkaupunkistatus vaihdettiin noin kymmenen vuotta sitten Naypyidawille. Yangon oli jännä paikka, en oikein vieläkään tiedä mitä mieltä siitä olen. Jos en ihastunut siihen, niin ehdottomasti pidin sitä erittäin mielenkiintoisena paikkana. Yangon oli alueeltaan todella laaja ja noin sanottuja turistinähtävyyksiä siellä ei kuitenkaan ollut kauheasti ja esimerkiksi ravintoloita oli vaikea löytää. Lisäksi se oli todella erilainen muihin Aasian ja Kaakkois-Aasian suurkaupunkeihin, sillä siellä ei ollut pilvenpiirtäjiä ja Yangon oli itseasiassa superpimeä iltaisin sähköverkkojen puutteellisuuden takia, joten lepakoita ja rottia tuli nähtyä kiitettävän paljon. Mutta silti Yangonissa oli jotain kiehtovaa. Parasta oli haahuilla kaduilla ja havainnoida paikallista elämänmenoa, sillä siellä ei kyllä paljoa turisteja näkynyt lähestyvän monsuunikauden takia. 

Oikeastaan ainoa nähtävyys Yangonissa: Shwedagon pagoda. Paikallisille
tietty ilmainen, mutta turistit joutuu maksamaan 8 USD:tä.

Hauska asia Myanmarissa oli, että sekä naiset ja miehet
käyttää samaa kietaisumallista hametta longyia.

Paikalliset tulee hengaan pagodan alueelle ilmaisen wifin perässä. Ja ilmaista wifiä
oli muuten vaikea löytää Yangonista tai koko Myanmarista.

Yangonin liikenneruuhkat. Jotain ihan uskomatonta.

Pho keittoa ja banaanismoothieta<3 Oli pakko vähän
verestää Vietnam muistoja, mutta ei toi kyllä ollut ihan
yhtä hyvää kun Vietnamissa.

Yangonin jälkeen otin suunnaksi Ngwe Saungin rannan, joka sijaitsi noin seitsemän tunnin bussimatkan päässä Yangonista. Lämpötila rannalla oli noin +35-38 astetta, että oli kyllä semilämpimät tunnelmat, ei voi muuta sanoa. 

Siis tää ranta oli niin täydellinen. Päivisin tällä noin kolmen kilsan mittaisella
rannalla oli ehkä viisi turistia, mutta iltaisin ilman viilentyessä paikalliset tulivat
ulos uimaan, pelaamaan jalkapalloa ja muuten viettämään aikaa rannalla perheen
ja ystävien kanssa.

Heppoja näkyi rannalla ja koko Myanmarissa muutenkin
aika paljon. Niillä ei ollut oikeita satuloita selässään, vaan
huovat, joihin oli kiinnitetty vyö jalustimilla.

Paras omaelämäkerta minkä oon koskaan lukenut. Isot suosittelut
tälle. Kertoo pohjoiskorealaisen tytön elämästä ja matkasta vapauteen.

Tietysti Myanmarissa oli kaksi pagodaa kivien päällä rannalla. Kuinkas muutenkaan. 

Hostellini kissat.

Tässä vaiheessa vielä hymyilytti kun 7 tunnin bussimatka
takaisin Yangoniin oli vasta aluillaan.

Hämmentävintä ikinä on, kun Myanmarissa puutalot rakennetaan bambu- tai puuparrujen päälle.

Tällaista oli Yangonissa ja Ngwe Saungissa. Kirjoitan myöhemmin osan kaksi, jossa kerron Inle järvestä ja Baganista ainakin.