Mietteitä Taiwanista

Meneepäs aika hurjaa vauhtia eteenpäin! Siitä on jo kulunut hävettävät 1,5kk, kun viimeksi kirjoitin blogiin jotakin. Nyt olisi kyllä paljon kerrottavaa, sillä vietin ruhtinaallisen kahden viikon joululomani Taiwanissa! Olin kuullut Taiwanista aiemmin paljon hyvää, ja koko ajan oli sellainen fiilis, että tuosta paikasta minä luultavasti pitäisin paljon. Ja näinhän se oli, Taiwan oli todella upea ja monipuolinen kohde! Luonto oli kerrassaan mahtava ja Taiwanin ehti kahdessa viikossa kiertää ympäri aika mukavasti, vaikka paljon jäi tietysti myös näkemättä. 

Moni voisi pikaisesti ajatella, että miten Taiwan muka eroaa mannerkiinasta mitenkään. Niinpä alla listattuna viisi eroavaisuutta Taiwanin ja mannerkiinassa vierailemieni paikkojen välillä. 

1. Liikenne. 

Taiwanissa kävelijöillä oli etuajo-oikeus, eikä tarvinnut koko ajan varoa mistä suunnasta joku kääntyvä autoilija meinaa ajaa päälle tai skootteri kaahata yli. Erittäin virkistävää ja rauhoittavaa. Lisäksi Taiwanissa mopoilijat käyttivät kaikki kypärää! Pekingissä ihmettelen, jos näen jonkun ajavan skootterilla kypärä päässä.

Yömarketin skootteriparkki.

2. Leppoisa elämänmeno. 

Tämän huomasi heti Taipeihin lentäessä, sillä kaikki lentokoneessa olivat Taiwanilaisia tai muita ei-mannerkiinalaisia. Mannerkiinalaiset eivät pääse matkustamaan enää Taiwaniin ilman mutkikkaita lupaprosesseja, niin heitä ei Taiwanissa näkynyt. Mutta siis lentokoneen laskeuduttua Taipeihin, joka ikinen pysyi paikallaan turvavyömerkkivalon sammumiseen asti, ja irrotti sitten vasta turvavyön ja alkoi ottamaan laukkuja hyllyltä. Kiinaan lentäessä tai Kiinan sisäisillä lennoilla näin ei todellakaan ole. Taiwanilaisten metrokäyttäytyminen oli myös ihanaa, sillä metroon sisäänmenijät päästivät ensin ulos tulevat henkilöt pois ja vasta sitten astuivat sisään metroon. Pekingissä ja muuallakin Kiinassa tällaiset peruskäytöstavat eivät ole niin hanskassa.

Tapein toinen lentokenttä oli keskellä kaupunkia. Taoyuanin
kansainvälinen lentokenttä, johon itse lensin, sijaitsee about
40 minuutin metromatkan päässä Taipeista. 

3. Kielitaito.

Suurimmassa osassa paikoista palvelua sai englanniksi, joka oli ihan mukavaa vaihtelua, mutta välillä myös aika hämmentävää. Aika monta kertaa aloitin puhumaan asiakaspalvelijalle kiinaksi, jonka jälkeen hän kysyi tarkentavan kysymyksen, josta ei ollut hajuakaan että mitä hän sanoi. Tämän jälkeen asiakaspalvelija vaihtoi kielen suosiolla englanniksi :D Hän varmaan ajatteli, että miksi edes aloin puhumaan kiinaa, jos en kuitenkaan osaa sitä niin hyvin. Pekingissä on vaan niin tottunut siihen, että englanti ei ole vaihtoehto. Ja siis Taiwanissahan puhutaan myös mandariinikiinaa, mutta he puhuvat omalla murteellaan. He eivät käytä r-äänteitä juurikaan, joten niiden kanssa piti olla tarkkana, että ilmaisee asian hieman eri tavoin. Esimerkiksi Pekingissä kun kysytään mihin menet, sanotaan ni qu nar. Taiwanissa vastaava kysymys on ni qu na li. Jos käyttää Pekingiläistä/mannerkiinalaista ilmaisutapaa, Taiwanilaiset saattavat kokea sen loukkaavaksi. Omasta mielestäni taiwanilaisten puhuma mandariinakiina kuulostaa paljon söpömmältä ja pehmeämmältä kuin Pekingiläisten mandariinikiina. Lisäksi sitä oli paljon helpompi ymmärtää juurikin pehmeämmän lausumisen ja hitaamman puhetavan takia. Kun tulin takaisin Pekingiin, niin ensimmäisen kerran kauppaan mennessä oli vaikeuksia ymmärtää ostosten loppusummaa eli ihan perus numeroita. Taas puhuttiin niin sairaan nopeasti ja epäselvästi. Huoh.

Onneksi huomasin tän käärmekyltin vasta kun olin tulossa jo
polulta pois.

Taiwanissa näkyi Taiwanin lippuja kaikkialla, vaikka vain
muutamat Tyynenmeren pienet saarivaltiot tunnustavat Taiwanin
itsenäisyyden.

4. Edistyksellisyys.

Taiwanissa hämmästytti myös yhteiskunnan edistyksellisyys ja toimivuus. Esteettömyys oli huomioitu todella monessa paikassa, lähes kaikissa hostelleissa missä olin sekä myös metroasemilla ja kaupungilla ylipäätään. Ihmisiä, jotka käyttivät pyörätuolia, näkyi myös katukuvassa paljon. Mannerkiinassakin varmasti käytetään pyörätuoleja, mutta heitä ei näy katukuvassa missään. Kierrättäminen oli myös hyvällä mallilla Taiwanissa verrattuna Pekingiin. Shanghaissahan on tällä hetkellä kierrätyspilotti käynnissä, mutta Pekingissä ei juuri kyllä kierrätetä. Taiwanissa oli myös todella siistiä ottaen huomioon, kuinka vaikea siellä oli välillä löytää roskakoreja. Ainakin Hualienissä roskienkeräys oli hoidettu hauskalla tavalla. Roska-auto ilmoitti tulostaan soittamalla jotain sävelmää, jolloin korttelin asukkaat tulivat ulos tuomaan roskat. Ajattelin, että mikä jäätelöauto sieltä nyt tulee, mutta ei, se olikin roska-auto. 

Bussissa turvallisuusohjeet näytettiin myös viittomakielellä.

5. Kaupunkikuva.

Kaupungit olivat todella viihtyisiä. Vierailin muutaman pienemmän paikan lisäksi myös kolmessa isommassa kaupungissa: Taipeissa, Tainanissa ja Kaohsiungissa. Kaikki kaupungit tuntuivat jotenkin tosi selkeiltä ja helposti hahmotettavilta. Lisäksi Taipeissa ja Kaohsiungissa joukkoliikenne oli todella hyvä, metrot ja ratikat ja bussit ja venekyydit toimivat hyvin. Koko Taiwanissa on käytössä sama joukkoliikenteen maksukortti eli easy card. Kuinka kätevää, ei tarvi aina ostaa uutta kaikissa paikoissa. Tainanin joukkoliikenne sen sijaan oli ihan surkeaa, busseja meni varmaan kerran tunnissa ympäri kaupunkia. Siellä käytettiinkin sitten vaan taksia tai käveltiin paikasta toiseen. Jokaisessa kaupungissa oli jonkinlainen art district ja muuta katutaidetta. Omasta mielestäni tällainen on hyvää kaupunkisuunnittelua ja se lisää viihtyvyyttä todella paljon. Lisäksi kaupungeissa oli aina Taiwanille tyypillisiä yömarkkinoita, joissa oli hauska käydä pyörimässä. 

Taiwanissa oli paljon katutaidetta.

Kuin kaksi marjaa.

Kaohsiungin upea Formosa Boulevard metroasema.

Ensi kerralla kerron sitten vähän tarkemmin, missä paikoissa sitä tuli Taiwanissa käytyä ja mitä kaikkea tuli tehtyä. Pysykää siis kuulolla.

Heippa hei! 再见！