Mutkaisia teitä ja vuoristokyliä

Jotkut voisivat ihmetellä, että minkä ihmeen takia lähdettiin Da Nangista pohjoiseen päin kohti Hanoita 18 tuntia kestävässä junassa ja siitä vielä seuraavana päivänä vajaat kuusi tuntia bussilla Sapaan. Toisin sanottuna hyvästi plus 25 astetta ja tervetuloa plus 5-15 astetta riippuen aurongonpaisteesta. Mutta vastaus on kyllä mulle harvinaisen selkeä, kun katsoo näitä kuvia!

Bussissa matkalla Sapaan. Bussi oli sairaan mukava, matka ei edes tuntunut
pitkältä kun pystyi nukkumaan koko matkan ajan.

Perillä Sapassa!

Sapassa pääaktiviteettina ja ajanviettotapana on patikoiminen läheisiin paikalliskyliin. Paikalliskyliin päästäkseen turistit joutuvat maksamaan pienen pääsymäksun, mutta kylät ovat kyllä ehdottomasti parin euron maksamisen arvoisia. Heti ekana päivänä suunnattiin laukkujen hotellille tiputtamisen jälkeen läheiseen Cat Cat kylään, johon oli matkaa vain muutama hassu kilometri. 

Silta oli tehty bambunrungoista ja oli semipelottava kävellä siinä, kun oli aika
taipuisa :D Mutta hyvin kesti!

Minhee ja kylän lapsia keinussa.

Joulupäivä Sapassa.

Sumua järvellä.

Seuraava päivä eli Tapaninpäivä olikin sitten vuorostaan todella lämmin ja aurinkoinen. Hupparissa tuli kyllä kiitettävän kuuma, vaikka oli hihat kääritty. Päätettiin ottaa suunnaksi Lao Chain ja Ta Vanin kylät. Lao Chaihin oli matkaa suunnilleen 7 kilometriä ja Ta Vaniiin pari kilometriä vielä Lao Chaista. Lao Chain kylästä pidin kyllä todella paljon, reitti sinne oli nätti ja kylä itsessään oli sympaattinen.

Taakse jäi Sapa.

Jollakin kyläläisellä oli kotka lemmikkinä.

Niin nätit maisemat <3

Kylien kiertelyn ja sinne kävelemisen jälkeen oltiin superuupuneita ja meillä kävikin hyvä tuuri, sillä meidän ei tarvinut kävellä enää takaisin vaan päästiin turistibussin kyytiin, jossa oli muutama paikka vapaana. Tuli huomattavasti halvemmaksi kuin taksi! Matkaa ei ollut kuin se 10 kilometriä, mutta silti matka kesti puolisen tuntia, sillä tiet oli tuollapäin vähän eri kunnossa kuin kotosuomessa...

Ruuhka Lao Chain tapaan.

Seuraavana päivänä otettiin suunnaksi toinen kylä, joka sijaitsi vähän kauempana, joten tehtiin diili hostellimme kuskin kanssa, että hän tulee hakemaan meitä takaisin kylästä kolmen tunnin kuluttua. Hyvä suunnitelma muuten, mutta lähdettiin paikalta kävelemään väärään suuntaan ja koska oli satanut, niin vuoren rinteillä oleva polku, jota pitkin käveltiin oli superliukas. Siinä sai oikeesti tehdä töitä jos halusi pysyä pystyssä. Käveltiin onnessamme joku reipas tunti, kunnes epäilykset alkoivat hiipimään mieleemme ja vihdoin löydettiin talo, josta kysyä neuvoa. No siis se kylä oli aivan toisessa suunnassa ja käveltiin siinä sitten takaisin. Ehdittiin jopa piipahtaa kylässäkin ennenkuin kyytimme tuli hakemaan meitä. Kyseessä oli melkoisen viileä päivä, mutta mudassa tasapainottelun jälkeen ei kyllä enää ollut yhtään kylmä. Kengät ja housut olivat kyllä mukavan näköiset tämän seikkailun jälkeen.

Ei siinä, maisemat olivat kyllä kivat.

Vihdoin saatiin kylä näkyviimme.

Se oli kyllä hauska miten noissa kylissä kaikki eläimet saivat vaeltaa ihan rauhassa vapaina. Kohdattiin jos minkälaisia lintuja, possuja, lehmiä, vesipuhveleita, koiria, kissoja ja jopa yksi hevonenkin näkyi tiellä.

Noi hämähäkit oli kyllä järkyttävän kokoisia.

Ruoka Vietnamissa on kyllä aivan ykkösasia! Löydettiin Sapasti ihan törkeän hyvä ja halpa ravintola, missä käytiin syömässä pho keittoa, banaanihunajapannukakkuja ja/tai banaanismoothieita varmaan valehtelematta viisi kertaa ton neljän päivän aikana :D Mutta eipä ole tullut noiden pannukakkujen veroisia vastaan Sapan jälkeen. Tai tullut vastaan sitä ennen. 

Pannukakut, nam.

Tuoreet kevätrullat <3 Tykkään näistä enemmän
kuin uppopaistetuista kevätrullista.

Tässä vielä yksi Vietnamin erikoisuus: eräänlainen riisipannukakku, jossa on
tässätapauksessa sisällä katkarapuja. Pannukakusta otetaan siivu ja se kääritään
itse basilikan ja korianterin kanssa riisipaperin sisään. Dipataan vähän chilikas-
tikkeeseen ja se on siinä.

Neljän päivän seikkailujen jälkeen otettiin
sleeping bus takasin Hanoihin. Oli kyllä ihan
mielenkiintoinen, mutta miellyttävä kokemus
matkustaa tällaisella bussilla. Nukkumapaik-
koja oli siis kahdessa tasossa, yläpedit ja ala-
pedit.

Tällä hetkellä olen jättänyt taakse Hanoin sekä Halong Bayn ja tullut eteläänpäin entiseen Saigoniin, nykyiseen Ho Chi Minh cityyn, joka nimettiin uudestaan Vietnamin presidentti Ho Chi Minhin mukaan hänen kuolemansa jälkeen. Saigonista lisää ensi kerralla!