Vastakohdat täydentävät toisiaan, eikö?

Vanha ja uusi. Perinteinen ja moderni. Pohjoisen kulttuurin kehto ja etelän bisneksen keskus. Nämä kaikki sanaparit ovat omalla tavallaan vastakohtia ja tähän vastakohtien listaan voisi lisätä vielä Vietnamin pääkaupungin eli Hanoin ja entisen pääkaupungin Saigonin, nykyisen Ho Chi Minh cityn. Mielestäni nämä sanaparit kuvaavat täydellisesti niitä subjektiivisia fiiliksiä, jotka minulle jäivät 3-4 päivän visiiteistäni Hanoihin ja Saigoniin. 

HANOI

Jos lähdetään ensin purkamaan reissuani Hanoihin. Hanoi oli todella iso ja sykkivä kaupunki, se ei tuntunut nukkuvan milloinkaan ja sen elämänrytmi oli todella kiihkeä ja hengästyttävä. Hanoissa on asukkaita noin 7,5 miljoonaa, eli kyseessä on väkiluvultaan suunnilleen Hongkongin kokoinen kaupunki. Vietnamin kaupunkien väkilukulaskelmat tosin vaikuttivat vaihtelevan suuresti, riippuen mistä lähteestä asiaa tarkesteli. Plus siihen vielä päälle lukuisat reppureissaajaturistit, joita kaupungissa näytti olevan ainakin noihin aikoihin valtavasti. Olin siis Hanoissa ensimmäisen kerran Yeonsun ja Minheen kanssa jouluaattona. Suomessa jouluaattoa juhlitaan aika hiljaisesti ja kaduilla ei näy ketään, koska kaikki ovat perheidensä kanssa. Hanoissa sen sijaan kadut nimenomaan täyttyivät juhlijoista ja siellä näkyi jos minkälaista tapahtumaa sekä jouluaattona, että uudenvuodenaattona.

Vietnamilainen kahvilaketju Cong cafe<3 Siis sieltä saa aivan tajuttoman hyvää
jääkookoskahvia, ja tää on multa paljon sanottu ottaen huomioon, että en edes
tykkää kookoksesta saatika kahvista. SUOSITTELEN.

Toinen Vietnamin lahja maailmalle: Bum Bo
Nam Bo<3 Kuten postauksista ootte ehkä ar-
vanneet, vietnamilainen ruoka on vienyt mun
sydämen täysin, nam.

Joulupukkeja kadut täynnä.

Hanoin keskustassa oli tällainen järvi, jonka ympärille kaikki tapahtumat sijoit-
tuivat sekä jouluaattona, että uudenvuodenaattona.

Ho Chi Minhin masoleumi. Siellä hän lepää.

Pari skootteria liikenneruuhkassa.

Ja siis pakko sanoa tähän väliin Vietnamin liikenteestä sen verran, että siellä ei kyllä pärjää kovin pitkälle jalankulkijana, jos on kovin arka ylittämään teitä. Me luultiin, että Da Nangissa oli kaoottinen liikenne, mutta se ei ollut vielä mitään näihin Hanoin liikenne ruuhkiin. Siis vaikka siellä oli kyllä suojateitä, niin kukaan ei pysähdy niiden eteen antamaan tietä. Se on vaan pakko itse lähteä rohkeasti ylittämään tietä, niin sitten skootterit ja autot kiertävät sinut, yhäkään kukaan ei tee elettäkään pysähtyäkseen. Mutta joo, oli kyllä ihan hauska kokemus opetella, että mihin väliin sitä kannattaisikaan hypätä tielle :D 

Muutama ihminen juhlimassa uudenvuodenaattoa.

Meinattiin "pari" kertaa hukata toisemme Yeonsun ja Minheen kanssa.

Katedraali Hanoissa.

Sitten kun tultiin Sapasta takaisin Hanoihin, hyvästelin Yeonsun ja Minheen sekä varasin tourin yhteen Unescon maailmanperintökohteista eli Ha Long Baylle seuraavaksi päiväksi. Ha Long Bay sijaitsee noin neljän tunnin bussimatkan päässä Hanoista. Risteily kesti yhden yön ja kaksi päivää ja oli oikein mukava. Vaikka lähdin tourille yksin, niin laivassamme oli vain n. 15 henkilöä, joten oli helppo tutustua myös kanssa matkustajiin. Ha Long Bay tarkoittaa suomeksi laskeutuvaa lohikäärmettä ja sen on saanut nimensä legendan mukaan lahdella asustelevista lohikäärmeistä.

Hytit olivat todella siistit, olin positiivisesti yllättynyt.

Päästiin kajakoimaan lahdelle!

Tuolla ei kyllä ollut mikään lämmin, uimaan olisi voinnut mennä, mutta en kyllä
tarjennut. Tuuli teki vielä ilmasta jotenkin kylmempää, niin sai ihan huppari
päällä olla.

Tällaisella paatilla seilailtiin.

Takaisin Hanoissa. 

Paikalliset kuljettivat kauhean kokoisia
lasteja skoottereillaan.

Junarata kulkee keskellä kaupunkia.

Paikalliset ottamassa valmistujaiskuviaan Temple of Litteraturen sisäänkäynnin
edustalla.

Bonsaipuut ovat jotenkin tosi sympaattisia
ja niitä oli jokapaikassa.

Uudenvuodenaattona oli selkeästi jotain tärkeää häppeningiä, minkä keskelle
eksyin. En kuitenkaan valitettavasti voinut jäädä katsomaan mitä, sillä rinkka
painoi sen verran, että päätin lähteä lentokentälle. 

Saigon

Saigon on Vietnamin suurin kaupunki sen väkiluvun ollessa noin 8,5 miljoonaa. Kuten jo mainittu, oma kokemukseni Saigonista oli melko vastakkainen kuin Hanoista. Siinä missä Hanoin vanhakaupunki ja kapeat kujat ihastuttivat, Saigonin modernit rakennukset, leveät tiet ja länsimaalaiset brändit kummastuttivat. Kontrasti pohjoisen ja etelän suurkaupunkien välillä oli niin suuri. Hanoista oli melkeinpä mahdotonta löytää McDonaldsia tai Starbucksia, Saigonissa niitä oli joka nurkalla. Ja ainakin alueella, jossa asuin ollessani Saigonissa, japanilaisia ravintoloita olisi ollut vaikka muille jakaa, aidot vietnamilaiset paikat löytyivat vasta pienen kiertelyn ja kaartelun jälkeen. Pidin kyllä Saigoninkin elämänrytmistä, sen puhtaudesta ja siisteydestä sekä kauniista rakennuksista, niihin vain kesti tottua hetken aikaa, sillä eroavaisuus oli niin suuri Hanoin jälkeen. 

Oli kiva kävellä bussipysäkiltä pari kilsaa hotellille painavien reppujen kanssa,
jäin vissiin väärällä pysäkillä pois vahingossa :D

Saigonin katedraali. Tää näyttää ihan siltä
et kuuluis johonkin päin Eurooppaa, ei
Vietnamiin.

Menin sattumalta johonkin markkinoille, jotka
oli siinä enää vikaa päivää. Oli kiva kierrellä ja
katsella, mitä paikalliset ostelee.

Juu en maistanut krokotiiliä.

Hotellin aamupala oli kyllä aivan loistava!

Kultakalojen myyntiä suoraan skootterista,
kätevää.

Näkymät huoneen ikkunasta, ei huono.

Vielä oltiin vähän joulutunnelmissa Saigonissa.

Semmoisia reissukuulumisia tällä kertaa Vietnamista. Ja ne taitaa olla itseasiassa viimeiset reissukuulumiset nyt hetkeen. Oltiin suomalaisten kavereiden kanssa tossa Vietnamin jälkeen rentoutumassa pari viikkoa krabilla, mutta saa nähdä jaksanko siitä enää kirjoittaa, kun olen jo takaisin Hongkongissa ja arki lähtee taas pyörimään. Mutta yhteenvetona voisin vielä Vietnamista sanoa, että todellakin suosittelen paikkaa!! Maana Vietnam oli todella monipuolinen ja jos vielä menen uudestaan Vietnamiin, niin menisin varmaan koluamaan etelää paremmin ja muunmuassa Phu Quoc saarta. Voisin kuvitella, että Vietnam näyttäytyy juuri varsinkin reppureissaajalle todella mielenkiintoisena, sillä silloin ehtii näkemään monipuolisemmin erilaisia paikkoja ja maisemia kuin pakettimatkoilla, jotka yleensä keskittyvät vain yhteen tai kahteen kaupunkiin kerrallaan. Vietnam oli huikea paikka, samoin Krabi, mutta täytyy kyllä sanoa, että tuntui erittäin mukavalta laskeutua Hongkongin lentokentälle tuttuihin maisemiin ja saapua tutulle kampukselle tuttuun huoneeseen. Vaikka tämä lukukausi vähän jännittääkin uusien vaihto-oppilaiden ja kurssien takia, niin Hongkong on ja pysyy <3 Näissä mietteissä, näissä tunnelmissa: terkkuja kaikille sinne Suomeen!