Taiwanin parhaat osa 2

Nyt on aika käydä läpi Taiwanin kirjoitusten toinen osa ja samalla suunnilleen toinen viikko, sillä olin Taiwanissa yhteensä kaksi viikkoa. Taiwanin kirjoitusten ensimmäisen osan voit lukea täältä, jos se on jäänyt vielä lukematta. Toisena viikkona lähdin siis yksin Tainanista suuntaamaan kohti Kaohsiungia. Mami lähti Annen kanssa takaisin Taipeihin vielä muutamaksi päiväksi ja Minhee lähti Taoyuaniin, josta hänen lentonsa lähti takaisin Seouliin. 

Kaohsiung

Tainanista otin jonkun halvimman mahdollisimman lähijunan kohti Kaohsiungia, yksin kun taas olin niin sitten ei oteta enää kalliita high speed junia. Juna pysähtyi suunnilleen jokaisen pikkulähiön kohdalla, mutta silti matka kesti tunnin, koska Tainanin ja Kaohsiungin välinen matka oli vain nelisenkymmentä kilometriä. Kaohsiung on Taiwanin kolmanneksi suurin kaupunki Taipein ja Taichungin jälkeen. Se sijaitsee Taiwanin etelärannikolla ja oli itseasiassa todella viihtyisä kaupunki! En ollut aiemmin kuullut Kaohsiungista, joka on kyllä ihme, sillä kyseessä on todella monipuolinen ja viihtyisä kaupunki. Liikkuminenkin Kaohsiungissa oli helppoa, sillä siellä oli vain kaksi metrolinjaa. 

Keskuspuistossa oli valofestivaalit, jossa oli kaikenlaisia
taideinstallaatioita.

Kaohsiungissakin oli hyvää ruokaa night marketeilla. Tässä
tulista kanaa.

Pier-2 taidekeskuksen alueella oli pari museota sekä katutaidetta
ja kahviloita.

Alueella oli mukava kävellä ympäriinsä.

港園牛肉麵 -ravintola oli saanut hyvät arvostelut Googlessa ja sieltä oli ulos
asti pitkä jono, niin menin sinne syömään lounaan. Ravintolan nimen loppuosa
牛肉麵 tarkoittaa naudanlihanuudeleita, joka onkin Taiwanin yksi klassikko-
annos ja tämän ravintolan myös.

Ja oli kyllä paras 牛肉麵, jonka Taiwanissa söin!

Pier-2 taidekeskuksen jälkeen otin laiturin suunnaksi, sillä halusin lähteä veneellä läheiselle Cijinin saarelle. Saari on sen itäpäästä ilmeisesti sillalla yhteydessä mantereeseen, mutta suosittu tapa oli ottaa vene saarelle. Sää alkaa kirkastua, joten jono veneeseen oli aika pitkä. Hyvä vaihtoehto olisi ollut myös vuokrata pyörä tai skootteri, sillä niille tarkoitettu jono oli huomattavasti lyhyempi kuin jalankulkijoille tarkoitettu. Itse en tätä kuitenkaan tehnyt, vaan lähdin vain kävelemään saarelle eikä tarkoituksenani ollut kiertää koko saarta ympäri. 

Lähdin kapuamaan kukkulan päällä olevaa majakkaa kohti, mutta majakka olikin
valitettavasti juuri remontissa. Reitillä oli kuitenkin hienot maisemat, joten ei
harmittanut loppujen lopuksi juurikaan.

Cijinissä oli todella kaunista. Siellä oli kiva kävellä ja haistella tunnelmaa ja
meri-ilmaa.

Kuten näkyy, Cijin on lähellä mannerta ja aika kapea saari. Mutta pituutta sillä
kyllä riitti monta kilometriä.

Takaisinpäin mantereelle lähdettäessä oli mukava vajaa tunnin
jono laivaan.

Yksi Kaohsiungin kuuluisimmista nähtävyyksistä on tiikeri ja lohikäärme
pagoda. Itse kävelin vain pikaisesti ohi, sillä olin matkalla bussiasemalle.

Kenting

Kaohsiungista otin suunnaksi aivan Taiwanin eteläkärjen eli Kentingin. Tarkemmin ottaen Kenting on luonnonpuisto ja majapaikkani sen sijaan oli läheisessä Hengchunin kylässä. Mutta Kentingiksi paikkaa yleisesti kutsutaan. 

Hengchunista jäi mieleen matalat, söpöt talot ja tuulisuus. Olin siellä 2,5 päivää
ja tuulta kyllä riitti. Voi olla kyllä että siellä tuulee tyyliin aina.

Hengchunin kylää kiersi muurit. Tässä on kylän eteläinen portti.

Vuokrasin Hengchunista sähköskopan ja lähdin ajelemaan ympäri Kentingin kansallispuistoa. Reitti kulki rannikkoa pitkin ja sen ympäriajo oli suunnilleen 50 kilometriä. Skopan vuokraus tapahtui "sujuvasti" kiinaksi eli minä nyökyttelin ja esitin ymmärtäväni ohjeita. Sain mukaan myös vara-akun, joka köytettiin skopan jalkatilaan, sillä yhdellä akulla pääsi suunnilleen sen 50 kilometriä. Vähän jännitti ajaminen juurikin tuulisuuden vuoksi, mutta ihan hyvin se sitten loppujen lopuksi sujui. 

Heti Hengchunin ulkopuolelta löytyi heppoja.

Tämä ranta oli ekologista suojelualuetta, joten rannalle ei päässyt ollenkaan. Ei
siis ihme kun ranta oli kunnon paratiisiranta.

Pysäköin skopan parkkipaikalle ja menin katsomaan Eluanbin majakkaa ja sitä
ympäröivää puistoa.

Taiwanin eteläisin kohta.

Kun kävelin takaisin kohti parkkipaikkaa eteläisimmältä
kohdalta, näin järkyttävän kokoisen hämähäkin. Oli tyyliin
mun kämmenen kokoinen.

Matka jatkui itärannikkoa pitkin kohti pohjoista. Tämä oli ehkä reitin upein
paikka.

Menin sillan toiselle puolelle surffareiden rannalle.

Tuulista oli. Hupparia oli pakko pitää, koska skopalla ajaessa
olisi muuten kyllä tullut kylmä. Käärin kuitenkin vähän hihoja
ylös, niin siitä tuli kivat rusketusrajat...

Siellä oli surffareita aalloissa.

Loppumatkalla reitti ei kulkenut enää rannan vieressä, vaan sisämaassa söpöjen
kylien halki.

Lähellä Hengchunia menin vielä katsomaan Chuhoun ikuista liekkiä. Liekki siis ei sammu koskaan, vaan jatkaa palamistaan jostain maan kaasuista johtuen. Kirkkaasta säästä johtuen tätä ei kuitenkaan saanut oikein tallennettua kameraan. Kävin Hengchunissa syömässä, jonka jälkeen lähdin vielä kohti Guanshanin näköalapaikkaa. Matkalla skopastani loppui virta, mutta sain akun onnistuneesti vaihdettua. Guanshan oli selkeästi suosittu paikka katsoa auringonlaskua ja olihan se kyllä hieno. Paikalla oli symppiksiä mummoja neuvomassa autojen ja skoottereiden parkkeeraamisessa, jotta kaikki kulkuneuvot mahtuvat parkkipaikalle. 

Oli kyllä hieno auringonlasku.

Ihanat auringonlaskun värit. 

Hengchunin kylä näkyy taustalla.

Hualien

Hengchunista otin bussin Fangliaohun, jossa oli lähin juna-asema. Yleensä etelästä mennessä pohjoiseen joutuu vaihtamaan junaa Taitungissa, mutta mulla kävi hyvä tuuri ja pääsin suoraan Hualieniin menevään junaan. Taiwanissa ei ikinä ostettu junalippuja etukäteen, vaan ne sai ainakin joululomalla hyvin ostettua aina paikanpäältä. Ja junia menee myös usein, joten kauan ei tarvitse turhaan odotella. Tietysti Google mapsista voi vähän katsoa suuntaa antavia tietoja junien kulkemisesta, mutta kaikkia junia ja pienempiä paikallisjunia ei ainakaan välttämättä näe sieltä. 

Junareitti oli kaunein ikinä! Suurimman osan matkaa reitti kulki ihan meren rannan vieressä.

Ihanan turkoosia vettä.

Mummeli katseli ihastuneena maisemia.

Loppumatkasta reitti poikkesi myös sisämaahan päin.

Hualien on varmasti yksi Taiwanin suosituimmista matkakohteista, sillä siellä sijaitsee kuuluisa Taroko rotko Tarokon kansallispuistossa. En usko, että kukaan menee Hualieniin vierailematta siellä. Mikä parasta, puistoon ei ole ollenkaan sisäänpääsymaksua. Taiwanissa hämmentävän moni aktiviteetti oli ilmaista tai erittäin edullista verrattuna vaikkapa mannerkiinan kansallispuistojen kalliisiin pääsymaksuihin. Ostin kuitenkin bussilipun, joka oli voimassa yhden päivän ja sitä sai käyttää luonnonpuistossa kohteiden välillä liikkumiseen.

Kyllä kelpas käppäillä näissä maisemissa.

Kävelin noin kolme kilometriä yhtä reittiä, kunnes tulin luolan suulle. Siellä oli valtavasti porukkaa sadetakkien kanssa ja ihmettelin vähän, että mikä juttu. No sitten yksi henkilö sanoi, että tarvitsen sadetakin, jos meinaan jatkaa. Laitoin sadetakin päälle, otin kengät ja sukat pois ja marssin tunneliin. Siellä joutui kulkemaan kapeita askelmia pitkin ja katosta valui aika paljonkin vettä. Noh, pääsin tunnelin loppuun asti vain huomatakseni, että reitti loppuu siihen. Ja eikun takaisin samaa reittiä. En kyllä ehkä olisi suunnannut luolaan jos olisin tiennyt, että reitti loppuu siihen ja joudun kääntymään takaisin :D Työnsin sadetakin seuraavalle henkilölle kouraan ja kävelin saman kolmen kilometrin reitin takaisin.

Tällä puolella Taroko rotkoa paistoi aurinko, toisella puolella oli ihan pilvistä.

Söin kylässä 7-elevenissä lounaan ja jatkoin matkaa.

Otin bussin alle ja menin seuraavaan kohteeseen, jossa oli jotain temppeleitä
kallion reunamilla.

Valitettavasti kävelyreitti oli juuri silloin suljettu.

Tällä puolella oli ihan pilvistä.

Hualienistä jäi mieleen myös tämän ravintolan sisäänkäynti.
En ymmärrä, miten näiden kalanraatojen pitäisi muka saada
ihmiset tulemaan sisään ravintolaan. Minua ne eivät ainakaan
houkutelleet.

Ihan paras jälkkäri. Straberry shaved ice. Oli aika erityylinen
shaved ice kun mitä olen Etelä-Koreassa syönyt, mutta erittäin
hyvää oli tämäkin.

Taiwan oli kyllä ihan loistava reissukohde ja kahdessa viikossa ehti näkemään vaikka mitä. Suosittelen kyllä Taiwania ihan kaikille ja se on mukavan lämmin myös näin keskellä talvea. Olin itseasiassa varautunut viileämpään keliin, joten yllätyin vähän, miten lämmintä siellä loppujen lopuksi oli. Taiwanista muodostui kyllä tämän jälkeen yksi lempikohteistani ja palaisin sinne erittäin mielelläni joskus tulevaisuudessa.