10 asiaa, joista huomaa hongkongilaistuneensa

Nyt kun olen reilun viikon ajan toiminut turistioppaana vanhemmilleni, niin ajattelin kirjoittaa postauksen asioista, joista olen huomannut hongkongilaistuneeni ainakin jossain määrin tämän kolmen ja puolen kuukauden (mihin tää aika menee???) aikana. Sain inspiraatiota postauksen tekemiseen äsken metrossa, niin ajattelin kirjoittaa tämän heti ylös, ettei unohdu. Metrot ovat muuten yllättävän hyviä paikkoja pohdiskelulle! Kuvituskuvina tällä kertaa kuvia Hongkongin kauniista kiinalaisesta puutarhasta ja Choi Hung estaten värikkäästä instamatskurakennuksesta, jossa kävimme kavereiden kanssa pari viikkoa sitten. 

1. Se, kun haluat mieluummin syödä syömäpuikoilla kun haarukalla ja veitsellä. Kävimme tänään kunnon paikallisessa ravintolassa lounaalla, niin olin ihan järkyttynyt, kun emme saaneet syömäpuikkoja. Haarukka ei tuntunut ollenkaan sopivalta käteen:D Äiti sentään oli onnellinen, kun ei tarvinut puikoilla syödä... Työntekijät varmaan olettivat, ettemme osaa käyttää syömäpuikkoja, sillä olimme todella paikallisella alueella ja ainoat länsimaalaisen näköiset ihmiset. 

2. Se, kun turistit kysyvät neuvoa sinulta. Noin kuukausi takaperin kävelin Sha Tinin kauppakeskuksessa määrätietoisesti tapaamaan Minheetä yhteen kahvilaan, kun joukko turisteja pysätti minut ja he kysyivät, miten pääsevät metrolla Mong Kokiin ja missä metroasema on. Osasin tietysti neuvoa heidät, mutta olin niin ylpeä, kun he kysyivät minulta neuvoa, vaikka en ulkoisesti näytä paikalliselta! Jotain määrätietoisessa askelluksessani varmaan oli, että he päättelivät minut paikalliseksi. 

Like a boss with Minhee.

3. Se, kun ärsyynnyt turisteista, jotka eivät osaa kulkea metrossa. Jotain Hongkongin hektisestä elämänrytmistä on tarttunut varmaan minuunkin, sillä mikään ei ole oikeasti ärsyttävämpää, kuin hidastelevat turistit metrojonoissa:D Hongkongin metroissa on jotenkin oma rytminsä, joka toimii, mutta turistit sekoittavat tätä rytmiä ärsyttävästi. 

4. Se, kun pystyt kulkemaan hulluissa väkijoukoissa ja selaamaan samalla facebookkia. Tää on oikeasti todellinen taito. Kaikki paikalliset tekevät tätä. Facebookin selaamisen voi myös korvata sanaparilla draamasarjojen katsominen. 

5. Se, kun +15 celciusta tuntuu kylmältä. Ja tää ei oo oikeesti vitsi! Etenkin jos on sisällä meidän huoneessa, koska ilma on aika kosteeta, ei ole mitään lämmityssysteemiä ja ikkunat vetää. Oon vakavissani harkinnut toisen peiton ostoa, vaikka öisin nukun villapaita päällä ja kaulahuivi kaulassa. 

Aikaa, kun oli vielä +28 astetta lämmintä, ai että.
Onneks nyt on taas vähän yli +20 astetta eikä vaan
sitä viittätoista.

6. Se, kun osaa kulkea kampuksella eksymättä. Ja tietää oikoreitit! Ja hypätä oikeaan bussiin! Vähän aikaa sitten sain tietää viimeisimmän oikoreitin, joten nyt oon melkovarma, että tiedän kaikki tärkeimmät. Ja en ole edes vähään aikaan hypännyt väärää reittiä menevään bussiin/väärään suuntaan menevään bussiin tai eksynyt kävellessäni kampuksella, joten kampus on jo aika hyvin hallussa. Ja se jos mikä saa tuntemaan itsensä paikalliseksi, kun ei tarvi karttojen kanssa räplätä. 

7. Se, kun suomeksi puhuttaessa sanoo yeah eikä joo. Huomasin tekeväni tätä esimerkiksi tänään aika monta kertaa:D Ja sitä myös, että sanoo sanan englanniksi ja kysyy, mikä se onkaan suomeksi. Olen huomannut, että blogin ja whatsappailun ynnä muun takia suomeksi on kyllä helppo kirjoittaa. Puhun täällä kuitenkin melkein koko ajan englantia, joten suomen puhuminen tökkii hieman ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sitä ole käyttänyt puheessa niin paljon kuin normaalisti. Kuulostaa kliseiseltä vaihtarikokemukselta, mutta allekirjoitan sen täysin. 

8. Se, kun tunnistaa hongkongilaiset ja mainlanderit eli mannerkiinalaiset ulkonäöstä ja/tai käyttäytymisestä. Niissä on oikeasti vissejä eroja! Mainlanderit esimerkiksi saattavat tulla pyytämään kuvaa kanssasi tai sanoa hello muuten vaan, hongkongilaiset eivät ikinä tekisi tällaista. Hongkongilaisten tyyli on myös erilainen kuin mainlandereiden sekä he ovat monesti ujompia alkuun kuin mainlanderit. 

Korealaiset tunnistaa myös.

9. Se, kun ymmärrät paikallisia, vaikka teillä ei ole yhteistä kieltä. Ravintoloissa esimerkiksi on helppo ymmärtää elekielen ja kantonin avulla, mitä he tarkoittavat, mutta huomattavasti vaikeampaa on saada heidät ymmärtämään, mitä me tarkoitamme. Onneksi monissa paikoissa pärjää englannilla, ettei tarvitse täysin elekielen varassa mennä!

10. Se, kun suunnittelet viettäväsi kakkos periodin viikonloput hyvin hongkongilaisella tavalla eli haikkaamalla. Oon oikeesti selaillut kaikkia mahdollisia hongkongin haikkausreiteistä kertovia blogeja ja ihastellut kuvia, harmi kun pitää tehdä esseitä ja lukea kokeisiin nyt, niin ei oo aikaa haikkaamiseen. Mutta onneksi joululomabreikin jälkeen mulla on aikaa vaikka kuinka, kun kaikki kaverit on lähtenyt kotimaahansa ja mä jään Hongkongiin:D  

Mun mielestä näistä kuvista on hyvin havaittavissa, että ei
olla enää yhtään turisteja (sarkasmia).