Korealaista karaokea ja haikkaamista

Okei laulettiin me muutakin karaokea kuin korealaista, mutta se oli ehdottomasti hauskinta! Eli siis menimme kahdeksan hengen porukalla suosittuun Red MR karaokepaikkaan, johon siis viimeksi esittelemani Yooran buddy Maggie oli varannut meille huoneen. Paikan konsepti oli todella hauska, silla se maksoi noin 20 e per henkilo ja talla hinnalla saatiin viettaa paikassa koko ilta viidesta aina klo 24 asti! Lisaksi hintaan kuului viela yksi ruoka-annos per henkilo, eli siis kyseessa oleva touhu oli aikas edullista verrattuna esimerkiksi Suomen hintoihin.

Koko porukasta ainoita, jotka eivat osanneet koreaa tai tienneet korealaisia/aasialaisia lauluja, olimme mina ja yksi toinen suomalainen. Mutta oli kiva kuunnella aasialaista poppia, siita kun en mitaan oikeastaan aikaisemmin tiennyt. Sivuhuomautuksena pakko sanoa, etta en tajua, miten jotkut voivat osata niin monia eri kielia. Maggie lauloi sujuvasti (ja puhuu myos) kantoniksi, phutonguaksi, englanniksi ja viela koreaksikin seka opiskelee nyt yliopistossa espanjaa! Huhhuh, siina on kylla kielipaata kerrakseen. Kunnioitettavaa. Olin ehka hieman kateellinen :D Mutta kaiken kaikkiaan todella kiva idea tallaiset karaokepaikat, missa ei tarvitse laulaa kaikkien kuullen, vaan voi pitaa hauskaa ihan omalla porukalla. Taytyy kylla ehdottomasti menna toistekin.

Yllattavan tarkka kuva saatiin otettua metron ikkunan heijastuksesta!
Sivuhuomautuksena sellainen asia, että en oo vielä kertaakaan ollut taalla
noin tyhjassa metrossa, etta siella paasee istuun.

Sattumoisen olen jarjestellyt lukkarini oikein mukavasti niin, etta minulla on koulua vain kolmena paivana viikossa. Nain ollen lahdettiin brittilaisen Alexin kanssa eraana day-off paivana viettamaan aikaa kaupungille. Otimme suunnaksi Hongkongin Zoological and Botanical Gardenin, silla kyseessa oli opiskelijoiden budjetille erittain sopivaa touhua paikan ollessa ilmainen! Paikka sijaitsee Hong Kong Islandilla melko lahella Central metropysakkia, joka on sujuvan kahden metrolinjan vaihdoksen paassa yliopistosta. Matkaa olisi oikeasti ollut kavellen metroasemalta joku kilometri, mutta koska saatoimme mahdollisesti ehka hieman eksya matkalla, niin matka tuntui paljon pidemmalta. Erityisesti koska koko matka oli ylamakeen ja aurinko porotti pilvettomalta taivaalta. Haikkaaminen on todella suosittua Hongkongissa, joten ainakin saimme siita jo hieman esimakua, silla tarkoituksena olisi menna sunnuntaina haikkaamaan HK:n kuuluisin reitti Dragon's Back, mutta siita lisaa sitten myohemmin, jos reissu oikeasti toteutuu.

Vihdoin perilla!

Takaisin itse asiaan eli Zoological and Botanical Gardeniin. Paikka oli todella kiva ja olimme Alexin kanssa vaikuttuneita siita, etta se oli oikeasti ilmainen!! Puisto oli todella iso ja naimme siella apinoita, pesukarhuja, kaiken maailman lintuja seka kilppareita. Ai etta ne olivat sopoja. Suosittelen ehdottomasti paikkaa kaikille, ketka tulevat Hongkongiin. Ja jos ei halua olla urhea ja haikata perille asti, niin bussit kulkevat myos ihan viereen :D

Flamingoja! Vitsit kun toi lasi vaan heijastaa kuvaan arsyttavasti.

Pikkukilppareita, niin sopoja

                             

Alex ihmettelemassa suihkulahdetta

                                         

Taman jalkeen Alex oli melko vasynyt, joten han lahti takaisin kampukselle ja mina jain viettamaan day-offia yksin kaupungille. Kavaisin Mongkokissa syomassa korealaista street foodia ja tsekkaamassa ladies marketin tarjonnan seka Shatinissa hoitamassa puhelinliittyma asioita. Taytyy sanoa, etta se on kylla siisti tunne, kun huomaa parjaavansa yksin taman kokoisessa kaupungissa, oikeasti tunnistavansa paikkoja seka osaavana kayttaa metroa vaivatta. Pienia iloja, mutta en olisi kylla voinut kuvitellakaan kaksi viikkoa sitten menevani mihinkaan yksin. Okei nykyinen parjaavyyden illuusio saattaa myos johtua siita, etta minulla on viimeinkin paikallinen liittyma, joten voin kayttaa googlemapsia ja nettia myos wifin ulottumattomissa, mutta kuitenkin. Ymmarratte varmaan mita tarkoitan.

Ainakin vuonna 2010 Mongkokin todettiin olevan maailman tiheimmin asuttu paikka, 

asukastiheyden ollessa 130 000 asukasta/km2! Vertaa Helsingin asukastiheyteen, 

joka on 2741 asukasta/km2. Aikamoista.

Kävin Shatinissa myös ruokakaupassa, ja siellä kalatiskissa olevat kalat olivat
viela elavia ja lilluivat tuollaisissa altaissa. Ainakin kala on takuuvarmasti tuoretta.

Lopuksi viela jotain random ajatuksia/ihmettelyn aiheita:

1. Miksi taalla juodaan yleensa vihreaa teeta aterioilla, erityisesti illallisilla?

2. Hongkongilaiset ovat hyvia ja innokkaita jonottamaan, se tekee kuulemma heidan olonsa cooliksi, silla jonottaminen kertoo paikan olevan suosittu. Okei, hieman outoa sanon mina. Mut ei siina mitaan, jos tykkaa.

3. Jos ulkona sataa, pihalla nakyy sateenvarjomeri. Jos ulkona paistaa aurinko, pihalla nakyy sateenvarjomeri. Aasialaiset (ilmeisesti erityisesti kiinalaiset ja korealaiset) eivat kuulemma halua ruskettua yhtaan, vaan se haluavat ihonsa olevan mahdollisimman valkoinen. Taman takia useimmista ihonhoitotuotteista loytyy myos valkaisevia ainesosia.

4. Paikalliset ovat yleensa todella mukavia ja huomaavaisia, paitsi silloin kun metro saapuu, on kaikkien pakko rynnata sisaan kyynarpaa taktiikalla.

5. Kaikkea saa vihrean teen makuisena, siis aivan kaikkea. Jaateloa, kakkuja, leivoksia... Yksi japanilainen tytto oli oikeasti hammastynyt, kun sanoin, etta ei meilla Suomessa kylla saa Kit Katia vihrean teen makuisena. 

6. Useimmat aasialaiset antavat itselleen lansimaalaiset kutsumanimet. Vaikka nimesi olisi Nahyun, niin silti sinua kutsutaan Lilyksi. Opettajat jopa kysyvat kurssin alussa nimeasi ja nimea, jolla haluat sinua kutsuttavan.

Tassa kuulumisia talla kertaa, sori kun tekstista puuttuvat kokonaan aakkoset ja ookkoset, silla kirjoitin taman tekstin koulun koneella. Ja hei, jos haluatte kuulla jostain aiheesta enemman, niin pistakaa viestia tulemaan, naa mun ajatukset sattuu olemaan yleensa vahan polveilevia, niin joskus asioiden punainen lanka saattaa mahdollisesti olla hieman kadoksissa haha.